Heippa kaikki kamut  ! 

Sorry ettei meistä ole kuulunut hetkeen mitään mutta viime postauksen jälkeen tapahtui se kauhee juttu, meidät leikattiin ja siitä tietenkin on yritetty toipua ja onneksi on toivuttukin ihan hyvin ilman komplikaatioita :)

Mutta kyllä se päivä oli kauhee, lokakuun 6. päivä se oli ja eka karmea yllätys heti silloin aamulla ettei me saatu mitään aamiaista, eikä koko yönäkään meillä ollut kun vesikippo, mami vaan vähän säälivästi katsoi meitä ja sanoi että ruokaa kyllä tulee mutta vähän myöhemmin sitten , niih :O  Sitten meidät sullottiin eri bokseihin ja mamain siskokin tuli kaveriksi ja niin meidät retuutettiin autoon ja sitten sieltä kamalalta haisevaan rakennukseen, eläinklinikalle !! Minä Iines huusin lähes koko ajomatkan sinne, Selmakin kyllä välillä vähän mutta ei niin paljon. Meidät jätettiin, ajatelkaa nyt...............meidät siis jätettiin sinne aivan vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten kanssa ja toiset lähti kotiin. Kello oli 9 aamulla silloin ja vasta neljän maissa iltapäivällä mami ja papi tuli meidät hakemaan kotiin  ja voi missä kunnossa me oltiin, tötteröt päässä heilui molemmilla ja olo oli surkee !!!! Pissitkin tuli bokseihin ja kotiin kun päästiin, eihän meidän jalat kannattanut , me kaatuiliin ne tötteröt päässä monet kerrat ja välillä nukahdettiin ja oltiin aivan töööt töööt koko illan, kaamein ilta ja päivä mitä meillä on ikinä ollut. Masuissa oli pitkä viilto , turkkikin oli poissa siitä kohtaa ja on vieläkin ja oli kipua, aivan varmasti, mamilla kävi sääli kun meilläkin kipukyynelet tuli silmistä välillä. :(  Mutta myöhemmin illalla tassut alkoi jo pitämään ja häntäkin nousi jo välillä ja elämä alkoi voittamaan.............ihanaa, seuraavana päivänä oli jo paljon parempi olo meillä molemmilla tytöillä. Hurraa se on ohi nyt ja säästyvätpä mami ja papi meidän mouruilta ainakin, siitä kun eivät näyttäneen tykkäävän ollenkaan.

Nyt kerroimme vaan tästä meitä kohdanneesta leikkuusta ja loppuun laitetaan muutama kuvakin, siis tuo täplikäs (tilkkutäkki) kuten mami sanoo, olen minä Iines ja Selma olen minä jota mami sanoo usein että voi lutunen sentään kun muistutat monta kertaa meidän rakasta edesmennyttä Elvistä  <3  Niin vielä muutama sana , vaikka me ollaan oltu tässä kohta Elviksen poismenon jälkeen , aivan joka ainoa päivä mami puhuu Elviksestä ja kova ikävä on ja kynttilä palaa edelleen iltaisin Elviksen kuvan ja tuhkauurnan vieressä. <3

Ollaan taas kuulolla pian uusien kuvien kanssa ja mukavaa marraskuun jatkoa kaikille !!

Kissat%20leikkausksessa%20018.jpgKissat%20leikkausksessa%20016.jpgKissat%20leikkausksessa%20020.jpgKissat%20leikkausksessa%20017.jpgKisusisaret%20008.jpgKisusisaret%20004.jpg